Myytti 8 – Kriisit pilaavat elämän mahdollisuudet

Kasvu on kivuliasta. Kun lapseni olivat pieniä, hieroin mo­nena yönä heidän pituuskasvun kipeyttämiä jalkojaan. Aikui­seksi tuleminen tekee välillä kipeää. Omat kasvukipunsa, krii­sinsä on myös parisuhteessa, yhdessä kasvamisessa. Jotenkin oi­valtaa, ettei vanhoilla eväillä enää pärjää, mutta uudestakaan ei ole vielä kokemusta. Ei ihme että pelottaa. Joskus kriisi on kuin pimeään tunneliin sukeltamista, valo ei edes pilkota toisesta päästä. Silloin joutuu hapuilemaan toista sokean tavoin. Välillä hän tuntuu olevan lähellä, toisinaan pelottavan kaukana. Kuitenkin kasvun kipuun pitäisi uskaltaa antautua, sillä vain muuttuvana ja uudistuvana parisuhde ja perhe-elämä voi olla rikastuttavaa ja tyydyttävää.

Kun perhe käy läpi omia murrosvaiheitaan, vuorovaiku­tussuhteet joutuvat todella koville. Elämä saattaa tuntua kaa­okselta. Kaikki vain huutavat toisilleen tai ovat takalukossa. Hyvät neuvotkin unohtuvat silloin, tai niiden toteuttaminen tuntuu ylivoimaiselta. Kunhan selviytyisi hengissä, moni miet­tii mielessään. Omassa työssäni olen havainnut, että tietämät­tömyys pahentaa entisestään tilannetta. Monet valittavat: ”Jos olisin tiennyt, olisin voinut varustautua paremmin, kaikki tuli täytenä yllätyksenä”.

Parisuhteen kriisit voidaan jakaa samoin kuin yksilön krii­sitkin kahteen ryhmään, kehityskriiseihin ja tilannekriiseihin. Kehityskriiseillä tarkoitetaan niitä siirtymävaiheita, jolloin pa­risuhde on tullut nykyisen kehitysvaiheensa päähän ja on val­mis siirtymään uuteen vaiheeseen. Esimerkiksi lasten synty­mät, kouluunlähdöt ja pesän tyhjenemiset merkitsevät myös parisuhteelle melkoisia mullistuksia, vaikka ovatkin koko per­heen luonnollisia kehitysvaiheita.

Parisuhteen sisäisessä kehityskaaressa on havaittavissa pää­asiassa kaksi suurempaa murrosta, siirtyminen symbioosista erillisyyteen ja erillisyydestä kumppanuuteen. Kumpikin koet­telee parisuhdetta melkoisesti, koska ne muuttavat puolisoita ihmisinä, heidän asenteitaan ja käyttäytymistään. Vanhat eväät vaihdetaan uusiin.

Tilannekriisi puolestaan on yllättävä, usein myös ulkopuo­lisen tekijän aiheuttama traumauttava kokemus ja koettelevaa myös parisuhteelle. Uskotto­muus on yksi tyypillisimmistä. Perheenjäsenen vakava sairaus tai kuolema vaatii parisuhteelta runsaasti voimia, samoin työttömyys, työpaikan vaihto tai loppuunpalaminen. Elämän jär­jestämät yllätykset uhkaavat parisuhdetta melkoisesti, mutta yhdessä läpityöstettyinä niistä saattaa myös tulla varsinainen voimavara. Kriisi on siis aina uhka ja mahdollisuus.