Ihminen on harhojensa vanki ja yksi suurimmista harhoistamme on kuvitelma, että hyvä elämä syntyisi ilman kriisejä, ongelmia ja huonoja päiviä. Sehän on kuin uskomus valosta ilman varjoa. Harhassa ei ole oikeastaan ihmettelemistä, koska esimerkiksi julkisuuden henkilöiksi kelpuutetaan vain niitä, joiden asiat ovat aina onnellisesti ja hyvin – ja jotka jaksavat hymyillä kameroiden edessä vuodesta toiseen.
Näiden esikuvien myötä myös elämän tarkoitus on määritelty varsin oudosti: Se on saavuttaa maksimaalinen määrä henkilökohtaista onnea. Elämän pitää olla helppoa ja mukavaa, työssä ja kotona. Tällaisessa onnen tilassa ei ole sijaa elämän kipeälle puolelle, ei epäonnistumisille ei myöskään inhimillisyydelle. Onni saavutetaan silloin kun ollaan kauniita, rikkaita, terveitä ja muodikkaita. Toisena onnen lähteenä pidetään asemaa, johon sisältyy paljon valtaa. Tällainen onni on yksi elämän suurista valheista. Elämän asenteena se on kestämätön, ja yrittämällä elää sen mukaisesti altistumme pettymyksille ja masennukselle. Mitä on valo, josta puuttuu varjo?
Tällainen harha on tehokkaasti unohtanut, että elämään parhaimmillaankin kuuluu myös kriisejä, sairautta, luopumista, kärsimystä ja kuolemaa. Mitään näistä ei voida rajata elämän ulkopuolelle.
Kriisit kuuluvat elämään. Itse asiassa ne ovat olennainen osa sitä. Voisin väittää, että ilman kriisejä ei hyvä elämä ole mahdollista. Tarvitsemme niitä kasvattajiksi, kypsyttäjiksi ja opastajiksi. Niiden kautta saamme asioita tärkeysjärjestykseen. Luovuutemme pääsee kukkimaan. Elämämme rikastuu syvyyssuunnassa. Kriisit antavat elämälle laadun.
Katselin joskus luonto-ohjelmaa televisiosta. Kuvat kertoivat Afrikassa raivonneen metsäpalon jäljistä. Palo oli pyyhkinyt voimalla yli isojen savannialueiden ja tuhonnut satoja hehtaareja maata. Maisema oli lohduton. Pelkkää tuhkaa joka puolella. Vain yksinäisiä, hiiltyneitä Akasiapuiden runkoja törrötti siellä täällä pystyssä.
Tuhoaluetta esitteli luonto-asiantuntija. Haastattelija päivitteli metsäpalon lohduttomuutta ja kysyi oliko luonto nyt täysin tuhoutunut? Asiantuntija toi esille aivan uuden näkökulman. Hän totesi, ettei täystuhosta suinkaan ollut kysymys, vaan uudesta kasvun mahdollisuudesta. Sitten hän pyysi kameramiestä näyttämään lähikuvaa puiden juurille.
Ja toden totta. Maahan oli täynnä pienen pientä vihreää taimikkoa, joukossa erittäin kauniita pieniä kukkia. Lohduttoman tuhkan keskeltä ne työntyivät esiin. Asiantuntija kertoi, että kun Akasiapuut vielä olivat elossa, ne muodostivat alleen suuria varjoalueita. Sen lehvästö on runsas, ja se jättää varjoonsa paljon sellaista aluskasvillisuutta, joka ei pimennossa saa elinmahdollisuutta.
Kun varjo metsäpalon seurauksena on poissa, aivan uudet kasvit ovat nousseet kukoistamaan. Tuhkan keskeltä syntyy uutta elämää.
Ajatus sopii erinomaisesti siihen, mitä kriiseissä ihmiselle tapahtuu. Täystuholta tuntuva myllerrys antaa uudelle kasvulle mahdollisuuden. Syntyy luovia ajatuksia, rohkeutta, uusia innovaatioita, joita ei koskaan keksittäisi ilman kriisiä.
Kriisit kuuluvat olennaisena osana myös parisuhteen kehitykseen. Valitettavan usein varsinkin nuoret parit tuntuvat olevan tästä tietämättömiä. Kun ensimmäinen kriisi yllättää, tehdään virhetulkinta: Olen mennyt aivan väärän ihmisen kanssa naimisiin. Kaikenhan piti olla niin onnellista. Tästä selittynee eropiikki parisuhteen ensimmäisten vuosien aikana.
Monilla ei tässä tilanteessa ole välineitä kriisin läpityöskentelemiseen. Jotkut eroavat suinpäin ja etsivät uuden puolison, jonka kanssa kriisejä ei mukamas tule. Ainakin niin on itselle uskoteltava. Toiset räpiköivät kriisinsä läpi. He ovat seuraavan kriisin tullessa valmiimpia ja vahvempia ottamaan sen vastaan. Samalla he ovat saaneet arvokkaan kokemuksen siitä, ettei kriisi ole elämän loppu, vaan siitä voi myös oppia jotakin tärkeää.
Kriisi ei siis ole vain uhka, se on myös mahdollisuus. Mahdollisuus ja voimavara sekä persoonalliseen että parisuhteen kasvuun. Kriisin kautta ihminen tulee yhä syvemmin tietoiseksi omasta itsestään, tunteistaan ja tarpeistaan. Yhtä tärkeää on se, että oppii myös ilmaisemaan näitä sisäisiä tuntojaan toiselle. Mitä tietoisemmaksi tulee itsestään, sitä vahvemmaksi yksilöksi kasvaa ja pystyy paremmin puolustamaan niitä arvoja, jotka itselle ovat tärkeitä. Kummallakin on silloin enemmän annettavaa myös parisuhteessa.