Myytti 11 – Menneisyyden luurangoista ei voi oppia mitään hyvää – ne ovat elämän pilaajia

Myös jokaisessa parisuhteessa on omat luurankonsa. Suh­teen varhaisessa vaiheessa tapahtuneet pettymykset saattavat ol­la tällaisia. Vanhempien jatkuva sählääminen nuoren parin elä­mässä ja liiallinen puuttuminen asioihin, jotka eivät heille kuulu, voi merkittävästi heikentää parisuhteen omaa kehitystä. Pahat sanat ja riitatilanteissa sanotut loukkaukset ovat tyypillisiä luu­rankoja, joita helposti kaivetaan esille. ”Kun sinä silloin teit niin ja niin” tai…” Silloinkin haukuit minua niin rumasti...”

Luurankoja esiin kaivettaessa keskinäinen luottamus jou­tuu kyseenalaiseksi. Kun joskus on tapahtunut jotakin nega­tiivista, niin siitä on seurannut suhteelle jotakin pahaa tai tu­lee seuraamaan jotakin negatiivista. Jos asiaan halutaan korja­usta, asenne on muutettava. Vanhat kielteiset asiat on jätettä­vä menneisyyteen ja keskityttävä uuteen. Lootin vaimon koh­taloa ei kannata toistaa. Suhde jähmettyy, jos menneisyyden traumaattiset kokemukset pääsevät hallitsemaan.

Jos menneisyyden ahdistavista kokemuksista ei yrittämäl­läkään pääse eroon, on syytä kysyä, miksi ne eivät ota hellit­tääkseen. Olenko vain tuijotellut menneitä ja jäänyt katkeruu­den tai jonkin muun ikävän tunteen ansaan? Olisiko traumauttavien tunteiden läpityöskentely jäänyt tekemättä?

Vapautuminen alkaa siitä, että ihminen suostuu katsomaan kipeitä kokemuksiaan silmästä silmään ja suremaan niihin liittyvän surun. Wayne Dyer teki pitkään, vuosien ajan töitä isään liittyvän kivun kans­sa. Se vapautti hänet menneistä traumoista ja hän kykeni anta­maan isälleen anteeksi.

Toinen tärkeä asia on päätös: Nyt jätän menneet ja lähden eteenpäin. On aika surra ja aika mennä eteenpäin. On aika linnoittautua katkeruuden vankilaan ja aika vapautua sieltä. Hyvä suhde kasvaa sinisilmäisestä luottamuksesta ja yhteisestä pää­töksestä kulkea eteenpäin, samaan suuntaan. Se vaatii riskin­ottoa. Onnea ei voi koskaan varmistella etukäteen.

On vain luotettava toiseen menneistä huolimatta. Pilaavat­ko menneisyyden luurangot elämämme, riippuu omasta pää­töksestämme ja kyvystämme työstää ikävät kokemukset voi­mavaroiksi.